Aikuiset, nuoret ja lapset

Aiheena oli psykoterapia eri ikäkausina. Alustajina toimivat PsM Tarja Parkkonen (aikuiset), esh Matti Kauhanen (nuoret) ja LT Susanna Räinä (lapset). Toivottavasti saamme alustajien puheenvuorot kokonaisuudessaan luettavaksi. Nyt joudun tyytymään omiin muistikuviini ja tilaisuuden herättämien mielenliikkeitteni kuvailemiseen.

Aikuisten psykoterapiassa olennaista on tiedostaminen eikä niinkään pyritä häiritsevien oireiden poistamiseen. Kärsimyksen taustan parempi ymmärtäminen luo edellytyksiä elää terveempänä.

Nuorten kohdalla on tärkeätä saada aikaan luottamuksen ilmapiiri. Nuoret ovat erityisen hyviä myös havaitsemaan aikuisen epäaitouden. Tähän yhteyteen sopii mielestäni lainaus Ylen A-studiolähetyksestä (9.10.2019). Ohjelmassa keskusteltiin lastensuojelusta. Joka kymmenes lastensuojelulaitos on rikkonut lakia. Miten lapsia kasvatetaan laitoksissa? Lähetyksen lopussa Vanhamäen lastenkodin johtaja Tiina Airaksinen sanoi: ”Olen lähtökohtaisesti joka aamu onnellinen, kun menen töihin. Minusta on kivaa tulla tänne töihin. En kaipaa sinne mitään, ollaan aika tyytyväisiä. Tilanteet vaihtelevat. Tämä on kutsumusammatti.”

Lasten psykoterapiassa vapaa assossiaatio tarkoittaa sitä, että lapsi saa ilmaista itseään leikin avulla. Toisin kuin aikuisten ja nuorten kohdalla, psykoterapeutti tapaa myös lapsen vanhempia ja saa heiltä tärkeää tietoa lapsen elämästä terapiatilanteen ulkopuolella. Lapsen terapiaan tuomia asioita ei kuitenkaan kerrota näissä tapaamisissa, ellei siihen ole erityisen painavaa syytä. Silloinkin tästä puhutaan etukäteen lapsen kanssa. Nuoren hoidossa vanhempien tapaamisen hoitaa tarpeen vaatiessa toinen työntekijä.

Onko jokin nykyaikana erilaista kuin ennen? Oirehtivatko lapset ja nuoret enemmän nykyisin? Mikä suojaisi, ettei psyykkistä kärsimystä olisi niin paljon? Millä tavalla löytyisi riittävän hyvä vanhemmuus, joka loisi puitteet luonnolliselle kasvulle ja kehitykselle? Onko aikuisten maalaisjärki hukassa? Onko internetin some -vuorovaikutus liiaksikin korvannut tavallisen yhdessäolon? Mitä seurauksia on siitä, että osa nuorista jää pudokkaaksi ilman toisten nuorten seuraa ja tarvitsemaansa aikuisten tukea kasvulleen?

Keskustelussa nousi esille muun muassa kysymys liikunnan tervehdyttävästä vaikutuksesta masennuksessa. Miten lamaantunut löytää oman motivaation liikuntaan? Riittääkö liikunta silloin, kun on tiedostamattomia mielen sisäisiä ristiriitoja? Hyvän vuorovaikutuksen ja tiedostamisen myötä voi löytää omia todellisia kiinnostuksen kohteita, jollaisesta liikunnan ilo on hyvä esimerkki.

Aikuisten psykoterapiassa motivaatio oman mielen tutkiskeluun on merkityksellisempää kuin psyykkisen kärsimyksen laatu tai diagnostiikka. Onko se silti riittävä peruste psykoterapian aloittamiselle? Esille nousi kysymys siitä, voiko vaikkapa päihderiippuvuus olla esteenä tällaiselle työskentelylle. Onko mahdollista löytää jotain merkityksellistä keinotekoisesti aikaansaadun hyvän olon tunteen tilalle?

Miten psykooseihin suhtaudutaan? Onko taipumuksena vältellä sen sanan käyttöä ja jopa kiellettäisiin sellaisen olemassaolo? Psykoterapeuttisessa hoidossa on syytä käsitellä näitäkin ilmiöitä kuten mitä tahansa muuta esille tulevaa.

Eri yhteyksissä käytetään psykoterapian teoriasta ja käytännöstä nousseita käsitteitä. Ne saattavat saada erilaisia merkityksiä ja aiheuttaa hämmennystä. Esimerkkinä voisi olla urheilupiireissä käytetty ilmaisu suuresta egosta. Sillä on kielteinen sävy. Jääkiekkoilija saattaa olla suuren egonsa vuoksi varsin huono joukkuepelaaja. Kyse lienee kuitenkin narsistisesta vaikeudesta ja omnipotenssista. Psykoterapiassa egon vahvistumista pidetään toivottavana. Ajattelukyky ja todelliset taidot kehittyvät hyvässä vuorovaikutuksessa. Omnipotenssin on mahdollista kehittyä todellisen potenssin suuntaan.

Psykoterapian vaikuttavuudesta nousi esille myös kysymyksiä. Onko käytössä mittareita, joilla sitä mitata? Olisiko mielekästä kysyä sen sijaan subjektiivisista kokemuksista tuloksellisuuden arvioinnin perustana? Sigmund Freudin ajatus psyykkisestä terveydestä on edelleen paikkansa pitävä. Kyse on kyvystä rakastaa ja tehdä työtä.