Tarinoita

12. loka, 2021

Kirjojen ja elokuvien tekeminen perustuu tarpeeseen tehdä hyvä teko. Elämää suurempia elokuvia on niin valtavasti, että joudumme kohtaamaan rajallisuutemme. Emme millään ehdi nauttia niitä kaikkia. Mutta parempi on katsoa yksikin hyvä elokuva kuin ei elokuvaa ollenkaan. Ja parempi on rakastaa yhtä ihmistä koko maailman sijasta verrattuna siihen, ettei rakasta ketään. Tosin rakkaus voi olla myös salattua ja ilmenee silloin ryhtymättömyytenä tihutöihin. Maan hiljaisten rakkaus on aina hyvä huomata eikä vain niitä, jotka ovat näkyvimmin esillä. Vaatimaton puurtaminen läheisten kanssa ja heidän hyväkseen riittää useimmille meistä ja niin on mielestäni hyvä.

Suomifilmikin on täynnä todellisia helmiä, vaikka osa näistä elokuvista on kriitikoiden hampaissa vieläkin. Meidän on hyvä muistaa sekin, että jokainen kirja on suuri saavutus. Samoin jokainen elokuva, joka on saatu julkaistuksi asti on kiitoksen arvoinen työ. Ja jos katsomme näitä teoksia vailla ennakkoasenteita, voimme tavoittaa niissä elämänviisautta jos ei muutoin, niin hyvä huumorin muodossa. Huumorin ei tarvitse kerskua viisaudellaan, koska se on viisautta sellaisenaan. On suuri saavutus ihmiselle, että hän oppii suhtautumaan elämään enimmäkseen ilman liiallista tosikkomaisuutta. Kun leikki katoaa ihmisen elämästä, on se hyvä löytää uudelleen. Siinä yhdessä katsotut elokuvat voivat olla erinomaisena apuna.

Meidän näyttelijämme elävät valkokankaalla ja ruudulla vielä pitkään senkin jälkeen, kun on tullut meidän sukupolvemme aika väistyä. Meitä muistelevat ne, joita olemme rakastaneet. Elokuvan näyttelijä rakasti paljon ennemmän kuin me muut, sillä ilman rakkautta hän ei olisi ryhtynyt siihen hankkeeseen, joka toi hänet valkokankaalle. Ohjaajan nimen muistavat lähinnä elokuvan harrastajat ja he ymmärtävät miten erinomaisen tärkeä hänen tehtävänsä on ollut.