Esipuhe

12. loka, 2021

Johdantona kirjoitelmiini haluaisin sanoa jotain yhteenvedoksi. Kerron niistä taustalla olevista ajatuksista, joista johtuen olen antanut tietynlaisen muodon ja rakenteen sekä sisällön teksteilleni.

Minun on tarpeen kiittää sekä lukijoitani että niitä, joiden kanssa olen voinut keskustella kirjoitelmistani. Yksin en olisi saanut aikaan kuin muutaman epävarman rivin korkeintaan enkä kehtaisi antaa niitä kenenkään kriitillisen tarkastelun kohteeksi. Yhdessä tekeminen on yksin tekemistä yhteistyössä toisen kanssa. Lapsikin sen tietää. Vanhemmat tekevät ensin lapsen puolesta, sitten lapsen kanssa ja lopulta lapsi tekee itse ja vanhemmat voivat iloita yhdessä hänen kanssaan aikaansaannoksista. Siitä se luova tekeminen lähtee eikä suinkaan käskemisestä.

Kaikki ihmisen aikaansaannokset ovat sekä hyvässä että pahassa saaneet alkunsa ideasta. Aluksi oli idea ja sitten tuli sana ja teko. Pienestä rakastavasta katseesta sodan melskeeseen, kaikki on ideasta lähtöisin. Jos liikautan sormeani, voisi tarkka tutkimus löytää hieman ennen tekoa aivoissani pienen muutoksen. Tekoani edelsi siten ajatus.

Myös tekemättä jättäminen on teko ja kumpuaa samasta lähteestä kuin aktiivinen toiminta. Tekemättä jättäminen on teko siinä kuin rakkauden tai kateuden sävyttämä työ. Siksi minäkin kirjoitan. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia tehdä hyvää, vaikka haluaisivatkin. Jokaisella on halu hyvään, mutta keinot voivat olla vähissä.
Me kaikki olemme rakkauden ideasta syntyneet ja matkamme päättyy ikuiseen uneen. Mitä niiden hetkien ulkopuolella tapahtuu, on uskon asia enkä arvele pystyväni siihen vastaamaan. Siksi minun on paras keskittyä syntymisen ja kuolemisen väliseen aikaan.

Elämämme tärkein valinta liittyy siihen, olemmeko rakkauden vai tuhon ideoita toteuttamassa. Jos välillä tulemme tehneeksi kateuden ja vihan töitä joko tahtoen tai tahtomattamme, on meillä aina hyvä mahdollisuus korjata virheitämme.

Viisaat ovat sanoneet, että koko kulttuurimme perustuu haluun korjata sitä, missä olimme tehneet tai jopa ajatelleet pahoin. Syyllisyys on erinomainen matkatoveri, mutta syyllisyydessä piehtaroiminen tai sen lääkitseminen ylenmääräisen viihteen tai turruttavien aineiden avulla ei johda mihinkään kovin hyvään ja rakentavaan. Sen sijaan hyvä työ auttaa sekä tekijää että sitä, joka saa sen teon hedelmistä osansa.